13.12.1995
laskettuaika 20.12.
Tämän kuvan ottamisesta meni vielä kuukausi.
Meinasi vauva putkahtaa jo rv 34. Supistuksia alkoi takomaan säännöllisin välein, joten ei muuta kuin käyrään synnärille. Käyrä piirsi nättiä ylämäkeä tasaseen tahtiin. Pistos reiden lihakseen ja osastolle jarruteltavaksi. En voinut edes nousta istumaan sängynlaidalle ruokailun ajaksi, kun heti nappas supistus. Piikkiä tuli oikealle ja vasemmalle.
Kun viikot lähenivät turvallisia vesiä, eli 37:ää, pääsin kotiin kasvattelemaan maha-asukkia. Viikon 38 tullessa täyteen pompahti verenpaineet ja taas osastolle, jossa viipyilin pari vuorokautta. Ja taas kotiin.
Tiistaina 12.12. oli äitipolikäynti...Lupailivat silloin osastolla ollessa käynnistystä, koska tyttäret olivat olleet suht kookkaita (tytär R. v.1990, 4080g ja tytär J. v.1994, 4260g). Kuinkas kävikään. Minut otti vastaan nuori lääkäri, jota kiinnosti vain sisätutkimus lapsivedentähystyksineen päivineen. Hän totesi "Isoja on olleet edellisetkin, joten kyllä tämä täältä mahtuu. Tulet sitten kun käynnistyy. Tummat hiukset on tulokkaalla." Siellä se lääkäri tiiraili ja ronklas. Ei uskonut, vaikka minä väitin tulokkaan olevan hartioiltaan, kuin ladonovet. Ei muuta kun kotiin.
Koko illan ja yön supisteli epäsäännöllisesti. Alkoi jo hermot kiristyä siitäkin syystä, että tunsin vauvan olevan todella leveä hartioistaan. Aamulla soitin osastonlääkärille. Hän pyysi tulemaan klo 12 äitipolille. Sisätutkimuksen jälkeen sanoi, että vauva on neljäkiloinen ja kohdunsuu aivan kypsä, joten jos saliin mahtuu niin sinne sitten. Hartiat sanoi olevan melkoisen leveät.
Klo 12.30 pääsin saliin. Kalvojenpuhkaisu klo 13.25...säännölliset supistukset alkoivat klo 13.35, eivätkä lakanneet. Ähisin ja puhisin. Tunti oli kulunut. Sain sentään karjaistua, että paracervikaali ja äkkiä kans! Samainen nuori lääkäri, jonka olin edellisenä päivänä tavannut, tuli antamaan puudutuksen klo 14.50. Kivut vain yltyivät, eivätkä suinkaan helpottaneet puudutuksen myötä. Lääkäri sanoi: " päätit sitten kuitenkin synnyttää että pääset jouluksi kotiin" Teki mieli potkasta lojauttaa ohtalumpioon. Siinnä vielä vitsailee, kun minä tärisen kivusta. Seuraavaksi kysy" auttaako puudutus" Huusin vastauksen: "ei auta. tämä on helvettiä...!!" Oli kuulema tyypillistä uudelleen synnättäjille. Ja nyt se sen kerto! Hiki karpalot virtasivat pitkin naamatauluani. Kiemurtelin synnytyspöydällä...JA PAM ! NYT SE SYNTYY!!! Ei voi...justhan kohdunsuu oli 5 cm auki. Aikaa puudutuksen laittamisesta 10 min ja vain kolme supistusta. Kätilö kiireen kaupalla etsimään hanskoja...tunkemaan alusastiaa alleni..."ÄKKIÄ NYT...!" kiljuin kurkku suorana. Sain luvan ponnistaa. Yksi ainoa minuutti, vain kaksi pitkää ponnistusta...pää ulkona...ja siihen jäi jumiin. Ei liikkunut eteen, ei taakse. Kiireesti hälytys toiselle kätilölle. Paikalle tuli iiiiso nainen, joka röhähti koko painollaan vatsani päälle. Minä ponnistin, ponnistin ja ponnistin. Tuntui jo, että suolet lentää peräseinään. Synnytystä hoitanut kätilö kiskoi ja veti, toinen nojasi koko painollaan ylämahaani... Kohta tulisi kiire...PLUMS...Niin tuli tummahiuksinen poika ulos. Viime ponnistuksella kuului ilkeä rusahdus. Onneksi kuitenkaan mitään vaurioita ei vauvalle tullut.
Poika keskiviikkona 13.12.1995 klo 15.10, paino 4060g, pit 51cm.
...vain vuosi ja 10 pv nuorempi siskoaan :) Ja minun kun ei pitänyt enää moiseen puuhaan ruveta...niinpä niin..ja vielä kaksikin kertaa tämänkin jälkeen.
Ihana myttyränenä, joka valitteli ja tärisi hiljaa. Mittasivat verensokereita, verenpaineita, ym. Mitään syytä ei löytynyt, joten tulivat siihen tulokseen, että syntymä oli vaan niin raju, että poika tuli kipeäksi. Onneksi ei kuumetta noussut. Päästiin kotiin 15.12, vaikka poika hiukan kellersikin.
Ylilääkäri tuli osastolle vartavasten tapaamaan, ennen kuin lähdimme kotiin. Halusi nähdä minkä näköinen ja kokoinen on poika, jolle sairaalan paidat eivät mahtuneet kiinni :) Käski laittaa pojan uimakouluun.
No ei taida pojasta tulla uimaria, vaikka uimisesta tykkääkin. Musiikki on kylläkin ollut kiinnostuksen kohteena niin kauan kuin äidin vispilät on käsissä pysyneet...Niillä poika rummutteli niin paljon että kaikki kattilan kannet oli lommoilla ja muoviset taikinakipot halki. Sitten siirtyi hanuriin ja kitaraan. Ja kun omaa hanuria ei ollut, vanha kirjoituskone hoiti hanurin virkaa.
...Syvä kumarrus...
Jos olet syntynyt joulukuussa,
niin elämä sinulle onnea tuhlaa,
kun syntymäpäiväsi lisäksi
voit viettää joulun juhlaa,
ja päästäkseen mukaan juhlien lukuun
myös luonto pukeutuu juhlapukuun.
~Elina Karjalainen~
Onnea rakkaalle 12-vuotiaalle !
-äiti
